AGONDA, GOA

Kirjottelen täältä meijän asunnon parvekkeelta. Keskipäivän aurinko paistattelee taivaalla ja lämmittää sopivasti jalkojani, jotka saivat juuri kylmää kyytiä suihkussa. 

Lämpimästä vedestä voi vaan uneksia.

Ollaan elelty viimenen kuukausi Agondassa Goalla. 

Hommattiin jo ennen Sri Lankaan lähtöä asunto täältä valmiiks, jotta oli helppo palata joulun viettoon kun muutenkin on sesonkiaika. Löydettiin värikäs yksiö keittiöllä ja jääkaapilla varustettuna. Tää on ollu just sitä mitä tähän väliin saatto vaan toivoa. On ihanaa että 4 kuukauden tauon jälkeen on mahdollista kokata ihan ite ruokaa. Jokaiselle aterialle ei tarvi poistua asunnosta. Ravintola sapuskatkin 

tulee jossain vaiheessa ulos korvista. 

Saatiin tää asunto ihan super halvalla siihen nähden että elellään parhaillaan sesonkia! Me maksetaan tästä 7€/ yö, hintaan kuuluu vesi ja sähkö. Vuokrattiin samaan syssyyn myös skootteri josta maksetaan 2,50€ / vrk, niimpä me päästää kätevästi vaikka minne! Ja kun kaikki kustannukset jaetaan vielä kahteen nuppiin niin eihän tosta jää maksettavaa kun viisi euroa per nuppi! 

Että kyllä kelepaa! 

näkymä keittiön ikkunasta

Budjetista sen verran, että sehän meni kertaheitolla persiilleen kun mokattiin ne lennot Sri Lankaan. Uudet lennot verotti kokonaisen kuukausibudjetin verran. Onneks ollaan saatu sovittua kumpikin tahoillamme pieni lainaerä sukulaisilta, jotta pärjätään loppuun asti! 

Tästä Agondasta on muodostunut koti maailmalla. Meillä on täällä tuttavia ja kavereita. On ihanaa käydä ostamassa tuoreita vihanneksia ja kasviksia samasta kojusta viikottain. Moikattavia riittää kun pyyheltää skootterilla pitkin pääkatua. Tällasset jutut tekee kotoisan olon. Lisäks Agonda on tosi rauhallinen verrattuna esimerkiks Palolemiin, joka on 15 minuutin ajomatkan päässä.

kutsumaton vieras piknikillä

näistä kojuista voisin ostaa ihan kaiken!

Pikkuhiljaa mieli alkaa totutella ajatukseen Suomeen paluusta. Meillä on vielä 5 viikkoa reissua jäljellä, mutta se tuntuu vilahtaneeseen 5 kuukauteen verrattuna NIIN lyhyeltä ajalta! 

En silti malta oottaa että pääsen halaamaan kaikkia rakkaita. Oon ollu tän reissun aikana kyllä tosi tiiviisti yhteydessä perheeseen ja ystäviin, mikä on ollut tosi ihanaa. Soittelen videopuheluita mun rakkaalle kummipojalle, joka on tällä välin oppinut puhumaan sujuvasti lauseita. Lisäks mun rakas veljeni saa ensimmäisen lapsensa ihan näillä näppäimillä! Eli Suomessa odottaa pitkä liuta nähtävää!

Kumpikin meistä on alkanu hahmottelemaan tulevaisuutta omalta osaltaan. Päätettiin Iidan kanssa ettei muutetakkaan kimppaan Suomen kamaralla. Viimeset kolme vuotta on ollu mun osalta aika tiivistä kimppakämppä- tai soluasumista ( puhumattakaan tästä 6 kuukauden matkasta ), joten seuraavaks kaipaan omaa tilaa. 

Me ollaan kyllä Iidan kanssa pohdittu, että ihan ihmeen hyvin tää reissu on yhdessä taittunut. Me tunnetaan toisemme kauttaaltaan, viimeistään tän reissun päätteeksi. Kerran saatiin karmaiseva riita aikaseks ruokailuaikatauluista Jaipurissa, kun toisella oli nälkä ja toisella ei. Mutta muuten ollaan kyllä elelty sulassa sovussa! 

Naureskeltiin kun kuultiin yhtenä päivänä uusilta suomalaisilta tuttaviltamme, että niillä on keittäny kiinni toistensa kanssa jo vajaassa viikossa. Siihen nähden rapiat 140 päivää yhdessä viettäneenä voi tuulettaa!

yksi meidän tuttavista asui tässä ihanassa pinkissä talossa meren rannalla!! 

Iida lähti kolmen päivän seikkailulle Hampiin täksi viikonlopuksi, joten mä saan vallata KOKO kodin! Taidan viedä itseni tänään pizzalle oman loman alkajaisiksi!

Ihanaa viikonloppua talviseen Suomeen!

- Iisa -

ELLA - LITTLE ADAM'S PEAK

Heipparallaa ja terveiset vuoristosta!

Saavuttiin bussikyydillä Sri Lankan keskiosaan, kaupunkiin nimeltä Ella. Ella sijaitsee 1000 metrin korkeuksissa merenpinnasta. Maisemat bussissa oli jo niin mielettömät kun ajettiin vuoristoteitä, että veti ihan sanattomaksi. Korkeita vuoria, mielettömiä laaksoja, mutkittelevia teitä pitkin rinteitä ja kaunista, vihertävää luontoa, WAU! Varmaan koko elämäni hienoimmat maisemat...Tää on kirkkaasti Sri Lankan parhaita kokemuksia jättikilppareiden lisäks!

Nää kaikki kuvat on vuorelta nimeltä Little Adam's Peak. Ehdottomasti mun lemppari paikka Ellassa! 

- Iida -

SRI LANKA

Heipparallaa!

Elämä Goalla maistu vissiin vähän turhankin hyvin, sillä me munattiin lentopäivä Sri Lankaan ihan huolella. Oli sunnutai aamu kun Iida tarkisti sähköpostista tulevan lennon tietoja. Meni pitkä hiljainen minuutti kunnes Iida sai kakistettua ulos: " MEIJÄN LENTO LÄHTI VIIME TORSTAINA! "

Me oltiin merkattu jostain syystä kalenteriin lento vasta viikon päähän. Samalla sekunnilla iski hirvee paniikki kun ruvettiin laskemaan jäljellä olevia viisumin oleskelulupapäiviä. Intian viisumilla saa oleskella yhtäjaksoisesti 90 päivää ja juuri tuona sunnuntaina meidän päivämme oli täysi! Meillä oli bussiliput ostettuna seuraavalle päivälle Chennaihin josta meijän lennon ois pitäny lähteä.

Meijän onneksemme oltiin tutustuttu yhteen pariskuntaan, jotka autto meitä tän härdellin selvittämisessä. Monta tuntia pohdittuamme fiksuinta ratkaisua päätettiin ostaa lentoliput samalle illalla Goalta Sri Lankaan. Oleskeluluvan ylittäneistä päivistä ois voinu tulla ongelmia: sakkoja, merkintöjä viisumiin tai VANKEUTTA! Mitään näistä ei kontollemme haluttu, joten nähtiin parhaaks ratkaisuks lähteä lipettiin! 

No kuitenkin! Selvittiin pelkällä säikähdyksellä Sri Lankaan.

Pakko sanoa että alkuun koko Sri Lanka oli melkonen järkytys, vaikka maata oltiinkin meille

 " rauhallisempana Intiana " mainostettu. Valuutta, ruokakulttuuri ja kulttuuri ylipäätään oli meille ihan uutta. Me oltiin jo opittu Intian tavoille, joten tää oli ihan uus alku kaikelle. Ensimmäisenä päivänä meijän ruokalautaset näytti ihan naurettavilta. 

Meillä ei ollu mitään käryä mitä oltiin tilattu ja sapuska näytti just siltä. 

Tässä on loistava esimerkki. Meillä ei ole mitään käryä mitä tuo kastike tossa sisältää ja riisin kyljessä on vanilja jugurttia. Intiassa jugurtti ( huom maustamaton ) ruoan lisukkeena on ihan peruskauraa.

Hinnoissa oli ihan liikaa nollia, josta saatiin vaan harmaita karvoja. 

Mutta tämä selvis kun saatiin nettiyhteys ja tsekattua paikallisen valuutan kurssi. Ei ne hinnat sit enää niin hirveiltä tuntunukkaan!

Oltiin etukäteen kateltu kuvia Sri Lankan rannoista ja odotukset oli korkeella. Länsirannikon päätie kulkee 20 metrin päässä rantaviivasta, joten meteliltä ei voi välttyä. Bussit tööttää viilettäessään hirveetä kyytiä ja jäätelöautot soittaa ballaadejaan jäätävillä äänenvoimakkuuksilla. 

Rentoudu siinä sitte. 

Me ollaan ikävöity kodiksi muovautuneen Agondan hiljaisia rantoja, 

jonne voi ripustaa riippukeinun minne haluaa. 

Agondassa vietettiin pitkälti kuukaus ennen Sri Lankaan lähtöä ja se alko tuntumaan jo kodilta.

Jottei nyt ihan synkistelyks mene niin ollaan me viihdyttykin. Mirissa on osottautunu viihtyisäksi kaupungiksi etelärannikolla ja on metrin kokoisia kilpikonniakin nähty!

Tästä meijän suunta jatkuu sisämaahan Ellaan. Rannat vaihtuu vuoristomaisemiin!

- Iisa & Iida -

VARANASI

Kirjottelen oikeestaan meren äärellä Goalta reggagen soidessa korvissani... 

Viikot on vieriny hirveetä vauhtia ja nettiyhteydet ei ihan pysy meijän matkan vauhdissa. 

Sallittakoon se lomalla.

Kertoilenpa nyt kuitenkin meijän kaks viikkoisesta Varanasin visiitistä ennen tuoreempia kuulumisia.

Ja jos joku ei tiedä Varanasissa sijaitsevasta Ganges joesta mitään, niin tässä pieni infopaketti alkuun omin sanoin tiivistettynä:

- Ganges on hinduille pyhä paikka, joessa peseytyminen puhdistaa uskonnon mukaan synneistä

- Hindut haluavat tulla viimeiselle pyhiinvaellukselleen Varanasiin kuolemaan

- Joen varrella poltetaan hindujen kuolleita ruumiita noin 200 päivässä, tuhkat ja ruumiin palamattomat rippeet heitetään Ganges jokeen. 

- Polttohautaus on " oikotie " taivaaseen ja vapauttaa sielun jatkuvasta elämän ja kuoleman kierteestä.

- Tämän lisäksi paikalliset pesevät pyykkinsä ja uivat joessa, kurlaamista unohtamatta!

Varanasi oli tosiaan kaikkien tarinoidensa veroinen! 

 Ensimmäinen majapaikka sijaitsi ihan Gangesin tuntumassa joen vartta kulkevien

 portaiden pohjois päädyssä. 

Kattotasanteelta nähtiin palavien ruumiiden savu. Piipuista tupruava savu pisti kyllä mietteliääksi... Majoituttiin alueella, jonne ei saanut ajaa tuktukeilla tai autoilla. 

Kujat oli kapeita ja täynnä ihmisiä. Siellä kävellessä saatto haistaa kymmeniä eri hajuja, ilma oli ihan hurjan paksua ja tunkkaista. Välillä teki mieli vaan kävellä hengittämättä. 

Saatiin molemmat lievä ruokamyrkytys yhtenä päivänä ja voin kertoa että sillon oksennus oli kadun katkussa aika lähellä. 

Lehmän paskaan astuminen ei yhtään auttanu asiaan...

Käytiin yhtenä aamuna soutuveeneestä käsin katsomassa joen tapahtumia. Auringonnousu näytti ihan mielettömän upealta ja oli mielenkiintosta nähdä mitä ihmisten rutiineihin sen varrella oikein kuuluu. Nuoret pojat työnteli toisiaan leikkisästi pinnan alle samaan aikaan kun miehet peseytyi vedessä ja naiset pesi pyykkiä.

Meijän toisen viikon majapaikka sijaitsi muutaman kilometrin etelämmässä, samalla puolella jokea. Siellä tunnelma oli ihan erilainen. 

Meillä oli tosi kiva "kotikatu" kahviloineen ja ravintoloineen. Söin siellä muuten elämäni parhaan margarita pitsan, josta olin arvatenkin semi yllättyny!

Tässä vaiheessa reissua intialaiset pöperöt masaloineen alkaa tulla jokseenkin korvista ulos.

Nyt ollaan syöty kerran päivässä intialaista ja toisella aterialla jotain muuta.

Varanasissa maistettiin myös tähän mennessä ehdottomasti parasta intialaista herkkua nimeltä jalebi. Siitä tuli heittämällä Iidan lemppari, päihittää melkein snickersinkin!

Piti meijän sit viel Ganges kokemuksen kruunaamiseks mennä kattomaan tätä uskonnollista polttohautausta. 

Kun saavuttiin paikalle niin siellä oli viisi isoa rovioita, joissa kussakin paloi yksi ruumis. Paikalliset ohjas meidän istumaan vieressä oleville portaille,

 jolloin oltiin ehkä seitsemän metrin päässä lähimmästä tulipesästä. Meni hetki ennen kun hahmotti tulessa makaavan ruumiin muodon. 

Bongasin sieltä sääriluun ja varpaat jotka alkoi hiljalleen sulaa tiputtaen nestettä tuleen.

 Hiljaseks veti vaikkei istuttu siellä kun puolisen tuntia. Tulen liekit kuumotti vaikka suht kaukana istuttiinkin. 

Ruumiita poltetaan 24 tuntia, jonka jälkeen ruumista jää jäljelle vain tuhkat.  

Polttoa varten läheisten on ostettava polttopuut. Puulaatuja on erilaisia ja ne on eri hintaisia. Halvimmalla puulaadulla ei uskota pääsevän ikuiseen nirvanaan mutta se on parempi kuin ei mitään. Yhden ruumiin polttoon tarvitaan noin 60 kiloa puuta ja jos perheellä ei ole koko määrään varaa, niin ruumis poltetaan sillä määrällä mihin massit riittää ja loput palamattomat ruumiinosat dumpataan sinällään jokeen. Nättiä.

Me oltiinkin katottu ennen reissua Iidan kanssa vaikka millasta kuvamateriaalia joesta ja nähtiin kaikenlaista lilluvista ruumiista pääkalloihin, mutta meidän reissulla sellassia ei tullut vastaan.

Iida murjas yhtenä iltana idean Goasta ilmoille.

 Varanasin paksun ilman ja semi raffien kokemusten jälkeen meri ilma alko kuulostaa aika houkuttelevalta idealta ja eipä menny kauaa kun sähköpostissa oli lentoliput Varanasista Goalle.

Varanasi kaikenkaikkiaan on mykistävä kokemus. Mulle se oli henkilökohtasesti yks reissun odotetuimpia kohteita ja veti hiljaseks niinkun oon tässä jo moneen kertaan todennukkin!

-Iisa-

AGRA - TAJ MAHAL

Matkamme jatkuu kohti itää. Agra oli pienen kaupunki tähän mennessä missä ollaan oltu. Köyhyys oli tässä kaupunkimaisemassa enemmän esillä, enemmän kerjäjäisiä. Riksojen sijaan kaduilta löytyi lisäksi paljon hevosen vetämiä taksikyytejä. Myös lehmiä oli aiempaa enemmän kaduilla.

Oltiin Agrassa yhteensä neljä yötä. Se oli tarpeeks. Kaupunki ei itse asiassa jättäny erityisen hyvää kuvaa itsestään. Kuuluisa Taj Mahal vetää turisteja puoleensa, mikä näkyy myös pikkukaupungin ravintoloiden ja riksojen hinnoissa sekä sisäänpääsymaksuissa. Ravintolassa meille ehdoteltiin kaikkein kalleimpia ruokia ja väitettiin ettei halvimpia leipiä ollut tarjolla.... Alkumatkasta noi ois voinukki mennä läpi mut reilun kuukauden jälkeen on jotain jo oppinutkin.

Huikeampaakin huikeampi Taj Mahal!! Saavuttiin paikalle jo aikaisin auringonnousun aikaan. Ei voi kyllä muuta sanoo kun että mielettömän kaunis rakennus, näkemisen arvoinen. Apinoitakin oli enemmän kun itse Jaipurin apinatemppelessä, hah!

Sisäänpääsymaksu oli ulkomaalaiselta turistilta 1100rp (noin 13e), kun taas paikalliselta intialaiselta 50rp (60snt). Aika usein Intian kuuluisien nähtävyyksien sisäänpääsymaksut ollaan jaoteltu samankaltaisesti.  

Toisena päivänä ajateltiin lähteä käymään Agran linnoituksessa. Yllätykseksi sekin oli ylihinnoiteltu turisteille... tai ainakin meijän reissubudjetille. Sisäänpääsy oli noin 7e, mikä on jo Intiassa aika paljon. Tällä kertaa päätettiin jättää nähvävyys välistä, sillä ollaan matkan aikana nähty jo monenmoisia linnoituksia, maksettu ja päästy ilmaiseksi.

Seuraavaksi matka jatkuu kohti Varanasia! 

- Iida -